Itseään ei tarvitse "korjata" koko ajan

Supernovat-toiminnan jatkoryhmässä pohditaan itsetuntoa ja itsetuntemusta naisten kanssa, joilla on rikos-, päihde- ja/tai asunnottomuustaustaustaa. Mitä itsetunto ja itsetuntemus oikeastaan ovat? Miksi ne ovat tärkeitä? Miten ne kehittyvät? Voiko itsetunto muuttua – ja voiko sitä rakentaa uudelleen?

Itsetunto rakentuu läpi elämän

Itsetuntemus tarkoittaa itsensä tuntemista: omia tarpeita ja niiden kuuntelemista, omia toimintatapoja, rajoja ja arvoja. Itsetunto taas voidaan ajatella olevan sitä, miten näkee itsensä ja oman arvonsa – usein suhteessa muihin. Itsetunto voi vaihdella ajan, olon ja paikan mukaan. Samalla voidaan ajatella, että terve itsetunto ei ailahtele jatkuvasti muiden näkemysten, suoritusten tai tekemisen mukaan. Hyvä itsetunto on sitä, että ajattelen olevani hyvä, vaikka en suoriutuisi hyvin. Tällöin oma arvo ei riipu ulkoisista tekijöistä, mielipiteistä tai suorituksista. Itsetuntemus taas on pysyvämpää ja sitä voi kehittää tutustumalla itseensä ja tarkkailemalla itseä, omaa toimintaa ja esimerkiksi mielenkiinnon kohteita.

Itsetunto ei synny tyhjiössä, vaan se rakentuu koko elämän aikana vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Lapsuudesta alkaen muiden ihmisten sanat, eleet ja suhtautuminen toimivat meille kuin peileinä, niin hyvässä kuin pahassa. Se, mitä kuulemme ja mitä kuvittelemme muiden ajattelevan meistä, vaikuttaa syvästi siihen, millaiseksi koemme itsemme. Toisilta ihmisiltä saamme vahvistusta onnistumisista ja hyvinä nähdyistä luonteenpiirteistä. Yhtä lailla myös haavoittavat kokemukset, arvostelu tai hylkääminen vaikuttavat siihen, miten ja millaisiksi koemme itsemme. Saatamme kuvitella, että olemme vapaita muiden mielipiteistä. Joskus sen esiin nostaminen voi olla suojamekanismi. Todellisuudessa ihmissuhteet muovaavat meitä jatkuvasti.

Miten itsetuntemus vaikuttaa toipumiseen?

Päihteiden käytön lopettaessa on mahdollisuus pysähtyä miettimään, keiden ihmisten kanssa haluaa elää, millaisiin yhteisöihin kuulua ja millaisia arvoja vaalia. Itsetuntemus on keskeinen osa toipumista. Itsetuntemus ei ole vain sitä, että tietää lempivärinsä tai suosikkiruokansa, vaan sitä, että uskaltaa kohdata itsensä rehellisesti kaikkine puolineen ja sävyineen. Millaiset toimintatavat sopivat tai eivät sovi minulle? Mihin tilanteisiin reagoin herkästi ja miksi? Mikä on minulle tärkeää? Toipuminen ei ole ainoastaan luopumista, vaan uuden luomista. Päihteettömyys tuo mukanaan uudenlaista vapautta, sillä itsetuntemus voi olla rakennettava uudelleen. Heti ei tarvitse tietää, kuka on. Riittää, että tietää, kuka ei enää halua olla. Se on toipumiselle hyvä lähtökohta.

Päihderiippuvuudesta toipuminen on itsessään itsetuntemuksen lisäämistä. Sitä, että tutustuu itseensä uudelleen, tarkastelee ja hyväksyy omaa menneisyyttään, itseä ja omaa toimintaa. Itsetuntemus on myös sitä, että ymmärtää syitä oman päihteiden käytön taustalla ja opettelee uusia tapoja toimia, eikä enää toimi itselle ja muille vahingollisten tapojen mukaan, tai korvaa niitä uusilla haitallisilla tavoilla toimia. Päihteiden käytön lopettaminen ei itsessään lisää itsetuntemusta, vaan itseensä tutustuminen ja itsetuntemus on avainasemassa toipumiselle.

Hyvä itsetunto ei tarkoita täydellisyyttä

Hyvä itsetunto ei tarkoita sitä, että kokisi olevansa paras tai onnistunut kaikessa. Terve itsetunto voi olla hyvin arkista. Sitä, että on hyvä olla itsensä kanssa eri tilanteissa ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Myös keskeneräisyys kuuluu ihmisyyteen. Supernovat-ryhmissä itsetuntoa on määritelty muun muassa seuraavasti: hyvä itsetunto on sitä, että uskaltaa pitää kiinni omista rajoista ja sanoa tarvittaessa ei. Sitä, että ei lähde liikaa miellyttämään tai mukailemaan muiden mielipiteitä.

Kärjistetysti voidaan ajatella, että itsetuntemus on sitä, että tuntee itsensä. Itsetunto taas voidaan ajatella olevan sitä, että hyväksyy itsensä kaikkine puolineen. Toisaalta ei olemassa ihmistä, joka hyväksyisi itsensä joka päivä, eikä sitä tarvitse tavoitellakaan. Vaatimus itsensä täydellisestä hyväksymisestä on liian suuri. Hyvä itsetuntemus huomioi ja hyväksyy myös oman vajavaisuutensa. Itseään ei tarvitse "korjata" koko ajan.

Itsetuntemus ei ole samana pysyvä tila

Kun itsetuntemus kasvaa, kasvaa myös ymmärrys omista tunteista ja niiden säätelystä. Kun ärsyyntyy, voi pysähtyä kysymään: ärsyttääkö oikeasti tuo toinen ihminen – vai oma huono olo? Entä silloin kun joku käyttäytyy huonosti minua kohtaan – liittyykö se todella minuun? Itsetuntemus voi lisätä ymmärrystä myös siitä, ettei ole vastuussa toisten tunteiden purkauksista tai ikävästä käytöksestä. Itsetuntemus auttaa huomaamaan, milloin kyse on omista tunteista ja milloin toisten. Se luo tilaa myös myötätunnolle, sekä itseä että muita kohtaan.

Miksi itsetuntemus sitten on tärkeää? Itsetuntemus voi auttaa siinä, että on mahdollisimman hyvä olla itsensä kanssa, juuri omana itsenään. Usein vasta silloin voi aidosti olla hyvä myös muille. Itsetuntemuksen kehittyminen ei ole vain yksisuuntaista tai nousujohteista, vaan se voi aaltoilla. Saamme muuttua ja kasvaa ja toisinaan myös taantua. Se kuuluu elämään ja kaikilla on lupa olla keskeneräinen.

Kirjoittajat: Laura Bredin, kokemusmentori, Supernovat-toiminta & Amanda Johansson, Supernovat-toiminnan päällikkö