Marginaalista osaksi yhteiskuntaa

Matkani alkoi, kun hakeuduin yli 20 vuoden päihdetaustan jälkeen opiaatti‑korvaushoitoon. Taustalla oli päihteiden käyttöä, rikollisuutta ja asunnottomuutta. Korvaushoidon alettua hyvin pian huomasin kaipaavani elämääni jotakin sisältöä.

Kuntouttava työtoiminta – arjen rakentuminen

Otin yhteyttä Vantaan TYP‑palveluun, josta sain oman työntekijän. Teimme yhdessä suunnitelman, ja hän ehdotti kuntouttavan työtoiminnan aloittamista. Ehdotus tuntui hyvältä, ja sain itse vaikuttaa siihen, mihin ja millaiseen työtoimintaan lähtisin. Ei kulunut kauaa, kun aloitin kuntouttavan työtoiminnan kädentaitopajalla.

Kävin säännöllisesti korvaushoitoklinikalla hakemassa lääkkeeni, ja oheiskäyttö loppui ensimmäisen vuoden aikana kokonaan – lähes huomaamatta. En erityisemmin pitänyt klinikalla käymisestä, sillä tunsin itseni siellä usein ulkopuoliseksi. Muiden asiakkaiden kohtaaminen oli vaikeaa, koska monilla oheiskäyttö ei ollut vielä päättynyt. Onneksi pääsin melko nopeasti injektiolääkkeeseen, jolloin klinikalla ei tarvinnut enää käydä niin usein. Klinikalla saama psykososiaalinen tuki oli myös merkittävässä roolissa raittiuteni ylläpitämisessä.

Arkeni alkoi rakentua rutiinien ympärille, ja koin oloni hyväksi ilman päihteitä. Kuntouttavassa työtoiminnassa sain harjoitella sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, mikä oli aluksi hyvin haastavaa. Pitkä tausta päihde‑ ja rikosmaailmassa oli jättänyt jälkensä vuorovaikutustaitoihini, puhetapaani ja toimintamalleihini. Sosiaaliset tilanteet tuntuivat kuormittavilta ja vaikeilta.

Kuntouttava työtoiminta toi elämääni uutta sisältöä sekä mahdollisti monien taitojen harjoittelun: kalenterin käyttöä, sitoutumista, sovituista asioista kiinni pitämistä, rutiinien luomista, vuorovaikutustaitojen kehittämistä, onnistumisen kokemuksia ja ennen kaikkea päihteetöntä aikaa. Olin kuntouttavassa työtoiminnassa kahdessa eri kädentaitopajassa ja lopuksi vielä Vantaan A‑killassa yhteensä kahden vuoden ajan.

Työkokeilusta Keijo-koulutukseen

Ajan myötä sain lisää itsevarmuutta ja rohkeutta. Raittiuteni vahvistui päivä päivältä, ja sain mahdollisuuden työkokeiluun Vantaan A‑killassa. Kuuden kuukauden työkokeilun aikana harjoittelin työelämätaitoja, vuorovaikutusta ja erilaisten ihmisten kohtaamista. Tuolloin alkoi herätä ajatus siitä, voisinko tulevaisuudessa työskennellä sosiaalialalla. Pidin ryhmien ohjaamisesta ja ihmisten kanssa työskentelystä. Itsevarmuuteni ja omanarvontuntoni alkoivat kasvaa, ja onnistumisen kokemukset lisäsivät halua kehittyä ja mennä eteenpäin.

Kuulin Keijo‑kokemusasiantuntijakoulutuksesta, joka on Laurea ammattikorkeakoulun järjestämä työvoimapoliittinen koulutus päihde‑ ja rikostaustaisille henkilöille. Asetin tavoitteekseni hakea koulutukseen – ja päästä sisään. Onnistuin! Syksyllä 2024 aloitin Keijo‑koulutuksen 16 muun osallistujan kanssa, ja olin valtavan ylpeä siitä, että minut oli valittu mukaan.

Koulutus kesti kuusi kuukautta: ensimmäiset kolme kuukautta koostuivat teoriasta ja luovista menetelmistä, ja toiset kolme kuukautta työssäoppimisesta päihde‑ tai rikostaustaisten palveluissa. Koulutus oli vaativa ja ajoittain rankka, mutta samalla äärimmäisen antoisa sekä oman toipumisen että ammatillisen kasvun kannalta. Sisältö oli laaja ja hyvin suunniteltu, ja opin valtavasti ihmisten kohtaamisesta sekä omista vuorovaikutustaidoistani.

Kävimme läpi omaa menneisyyttämme luovia menetelmiä käyttäen ja lopuksi kerroimme oman tarinamme. Aluksi koin luovat menetelmät epämiellyttävinä, mutta mielipiteeni muuttui nopeasti ja aloin jopa nauttia niistä. Saimme myös osallistua palveluiden kehittämiseen, mikä tuntui minusta erityisen merkitykselliseltä ja eheyttävältä. Teimme useita yhteistöitä Laurean sosionomiopiskelijoiden kanssa – ne olivat todella hedelmällisiä kohtaamisia. Me jaoimme omaa kokemustamme, ja he kysyivät asioita, joita ei voi oppia kirjoista.

Supernovat -toiminta

Suoritin työssäoppimisjakson Supernovat‑toiminnassa, joka tekee naiserityistä työtä päihde‑, rikos‑ ja/tai asunnottomuustaustaisten kanssa. Työssäoppiminen sujui hyvin, ja jäin valmistumiseni jälkeen vielä työkokeiluun Supernovat‑toimintaan.

Työssäoppimisen aikana Laureassa alkoi tarinateatterin opintojakso. Menin ensimmäisiin harjoituksiin pelon ja kauhun sekaisin tuntein, mutta huomasin nopeasti pelänneeni turhaan – se oli hauskaa ja innostavaa. Kurssin aikana sain valtavasti itseluottamusta, itsetuntoni vahvistui, pääsin eroon esiintymispelosta, löysin upean harrastuksen ja sain uusia keinoja ilmaista itseäni. Tarinateatterista tuli minulle hyvin tärkeä asia, ja on sitä edelleen.

Keijo‑koulutuksen aikana heräsi ajatus sosionomiopinnoista. Hain pääsykokeiden kautta, mutta en tullut valituksi. Onneksi polkuopinnot mahdollistivat pääsyn Laureaan, ja syksyllä 2025 aloitin sosionomiopinnot. Opinnot ovat sujuneet erinomaisesti, ja olen varma, että valitsin oikean alan ja ammatin. Ensimmäinen opiskeluvuosi on pian paketissa, ja voin hakea tutkinto‑opiskelijaksi.

Opintojen ohella olen pitänyt kokemuspuheenvuoroja erilaisissa tilaisuuksissa. Se on ollut minulle erittäin tärkeää ja eheyttävää. Kokemusasiantuntijuus on minulle sydämen asia, ja teen sitä työtä nöyrän kiitollisena.

Osaksi yhteiskuntaa

Yhteiskuntaan palaaminen on ollut minulle merkityksellistä. Koen, että omanarvontuntoni on noussut valtavasti sen myötä, kun olen päässyt mukaan yhteiskuntaan opintojen ja työn kautta. Tämä on vaikuttanut myönteisesti myös toipumiseeni ja elämääni kokonaisuutena.

Halusin kertoa tarinani, koska koen kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun ja työvoimapoliittisen koulutuksen olleen merkittäviä virstanpylväitä tällä matkalla. En usko, että opiskelisin nyt ammattikorkeakoulussa, jos en olisi saanut aloittaa rauhallisesti kuntouttavasta työtoiminnasta. Matkan varrella minulla on ollut osaavia ammattilaisia kuuntelemassa ja tekemässä yhteistyötä kanssani. Olen kokenut tulleeni aidosti kuulluksi ja saaneeni vaikuttaa omaan työllistymis‑ ja opintopolkuuni.

Tia Luomanpää

kokemusmentori, Supernovat-toiminta
Keijo-kokemusasiantuntija, sosionomiopiskelija