Yksilön kehittyminen osana kehittämistyötä – Pohdintoja harjoittelusta
Mikä on yksilön kehittymisen rooli kehittämistyössä? Markkinoimmeko jatkuvaa kehittämistyön tarvetta vain peitelläksemme omaa tarvettamme kehittyä? Näitä ajatuksia olen pyöritellyt työharjoittelujaksoni aikana SuperNOVAT-toiminnassa. Saavuin tänne suorittamaan kehittämistyön harjoittelua, jota varten olin saanut tehtävänannoksi suorittaa jokin oma kehittämistyö tai osallistua johonkin valmiina käynnissä olevaan kehittämistyöhön.
Päällimmäisenä mielessä oli paniikki: Miten voin ulkopuolisena saapua työyhteisöön suorittamaan kehittämistyötä, vaikka en edes tiedä mistä kaikista osa-alueista työ koostuu? Ajatus siitä, että olisin ulkopuolelta työyhteisöön saapunut henkilö, etäännytti minua omassa mielessäni jo valmiiksi työyhteisöstä. Ikään kuin olisin tunkeutumassa toisten henkilökohtaiseen tilaan ja muuttamassa sitä tiedostamatta heidän tarpeitaan, toiveitaan, vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Oliko minut nyt laitettu kehittämään vain kehittämisen ilosta?
Kaikki alkoi siis sekavista ajatuksista. Nämä ajatukset pysähtyivät kuitenkin kuin seinään päästes-säni tutustumaan SuperNOVAT-tiimin jäseniin. Jo ensimmäisistä hetkistä lähtien minulle valkeni ajatus siitä, mistä tässä harjoittelussa minulle oikeasti on kysymys. Kyse ei ole siitä, että saavun paikalle valmiina kehittämään, vaan siitä mitä minä itse voin antaa tälle työyhteisölle, jotta voisin olla mukana kehittämässä toimintaa eteenpäin. Ja tätä tehtävää varten havaitsin itsessäni välittömästi kehityskohteen.
Tästä alkoi perinpohjainen syventyminen omaan itseeni, persoonaani ja työnkuvan naiserityisen piirteen mukaisesti myös naiseuteeni. Kuka minä olen ja miten tuon itseni esiin? Mitä kaikkea minä itse voin antaa työyhteisölle ja mitä se vaatii? Tarkoituksenani ei ole missään vaiheessa ollut muuttaa itseäni, vaan päinvastoin tuoda omaa aitoa minuuttani esille samalla vahvistaen omia jo olemassa olevia kykyjäni, jotta voisin antaa itselleni mahdollisuuden myös ammatti-identiteettini kehittämiseen ja vahvistamiseen.
Kehittäminen, mitä se on?
Kehittäminen pitää sisällään suuren joukon erilaisia prosesseja, menetelmiä ja näkökulmia. Kehittämiselle tyypillinen piirre on kuitenkin se, että sen tavoitteena on luoda muutosta kohti parempia ja tehokkaampia toimintatapoja ja -rakenteita aikaisempiin verrattuna. Keskeisenä element-tinä kehittämistoiminnassa toimiikin tavoitteellisuus, ja kehittämisen kohteena voivat toimia yksittäiset ihmiset, toimintaprosessit, työyhteisöt, organisaatiot tai konkreettiset tuotteet. (Toikko & Rantanen 2009, 16–17.) Käytännössä kehittämistyötä voi siis tapahtua, ja tapahtuukin jossain määrin organisaation toiminnan jokaisella osa-alueella.
Koska kehittämistyön osa-alueet, kohteet ja menetelmät ovat monialaisia, myös kehittämiseen vaikuttavat tekijät pitävät sisällään monia eri tekijöitä ja tasoja. Mielenkiintoisia näkökulmia olisi ollut monia, mutta lopulta päädyin paneutumaan juurikin niihin tekijöihin, joiden avulla yksittäinen työntekijä voi oman kehittymisen ja jo valmiina olevan tietotaidon kautta olla osana kehittämistoimintaa. Lähdin tarkastelemaan kehittämistoimintaa organisaation jokapäiväisen toi-minnan kautta, vaikka useimmiten kehittämisellä tarkoitetaankin hankeperustaista toimintaa.
Kehittymisen ja kehittämisen suhde
Työelämä, kuten elämä yleisestikin, on jatkuvaa oppimista niin itsestään kuin ympäristöstä. Harjoittelun aikana koetun oppimiskokemuksen sekä tehdyn havainnoinnin pohjalta olen jaotellut yksilön vaikutuksen kehittämistoimintaan seuraaviin osa-alueisiin: itsetuntemus ja -tietoisuus. kou-luttautuminen, oppiminen kollegoilta, sekä käytännön kokemuksien kautta oppiminen. Itsetuntemuksen osalta olen havainnut suurta kehitystä itsestäni. Toki jo ennen harjoittelua tiesin, kuka olen, mistä pidän ja millaisia kokemuksia minulla on. Kuluneiden viikkojen aikana päädyin kuitenkin analysoimaan itseäni vielä syvemmällä tasolla.
Pähkinänkuoressa itsetuntemus tarkoittaa yksilön kykyä tunnistaa hänen persoonallisuutensa piirteitä, hyviä ja huonoja puolia sekä käyttäytymistottumuksia. Lisäksi se on kykyä tiedostaa omia tunnetiloja, mieltymyksiä ja voimavaroja. (Salmimies & Ruutu 2014, luku 2.) Havaitsin nopeasti, että kyetäkseni analysoimaan töissä suoritettavien toimintojen tehokkuutta ja laadukkuutta, minun tuli oppia tunnistamaan omia piirteitäni ihmisten kohtaamisessa, vuorovaikutuksessa ja muissa arjen toiminnoissa. Itsetuntemuksen avulla pystyn tarkastelemaan ja kehittämään omaa työskentelyäni ja sitä kautta tarkastella työskentelyä myös laajemmasta kehittämisnäkökulmasta.
Myös kolme muuta osa-aluetta, kouluttautuminen, kollegoilta oppiminen, sekä käytännön kokemusten tuomat oppimiskokemukset saivat lisää painoarvoa kehittyneen (ja edelleen kehittyvän) itsetuntemuksen myötä. Kouluttautuminen, eli oman osaamisen kehittäminen toimii teoreettisen ammattitaidon vahvistajana ja antaa mahdollisuuden reflektoida uutta opittua tietoa työelämään, jolloin myös uusia kehittämistarpeita voi nousta pintaan. Yksittäisen työntekijän opitut uudet taidot voivat edesauttaa koko työyhteisön kehittymistä uusien näkökulmien valossa, sekä motivoida myös muita oppimaan.
Tästä eteenpäin välitetystä oppimisesta ja jaetusta tiedosta pääsemmekin kollegoilta oppimiseen. Harjoittelun aikana olen päässyt oppimaan SuperNOVAT-tiimin työntekijöiltä paljon työnkuvasta ja käytettävistä menetelmistä. Olen päässyt huomaamaan, kuinka paljon kehitystä voidaan saada aikaan lyhyilläkin työtiimissä käydyillä vuorovaikutustilanteilla. Avoin ja vastaanottavainen ilmapiiri antaa tilaa omien ideoiden ja mielipiteiden ilmaisuun, mikä puolestaan edesauttaa toiminnan kehittämistä. Yksittäisen työntekijän esiin tuoma näkökulma voi johtaa koko tiimin sisäiseen hedelmälliseen keskusteluun, jonka sisältöä voidaan hyödyntää toiminnan kehittämiseen käytännössä.
Käytännön kokemuksista oppiminen pitää sisällään hyvinkin paljon oman toiminnan kriittistä tarkastelua ja kehittämiskohtien etsimistä. Työparin kanssa tilanteiden purku mahdollistaa palautteen saamisen ja antamisen molemminpuolisesti, sekä antaa lisää pohdittavaa toiminnan mahdolliseksi kehittämiseksi. Purkutilanteet työyhteisössä mahdollistavat aiemmin mainittuja hedelmällisiä keskusteluja, ja asiakkailta saadut palautteet auttavat tarkastelemaan omaa toimintaa myös asiakkaan näkökulmasta. Asiakkailta saadut palautteet antavatkin kehittämistyöhön tärkeän näkökulman: Millä tavoin voimme kehittää toimintaamme vastaamaan asiakkaiden tarpeita, sekä edistämään heidän hyvinvointiaan ja itsetuntemustaan? Käytännön työ antaa meille mahdollisuuden hyödyntää opittua teoriatietoa ja nähdä sen toimivuus sekä soveltamismahdollisuudet käytännössä. Näistä tiiviistä osa-aluetarkasteluista voisi siis päätellä, että kaikki edellä mainitut osa-alueet kulkevat käsi kädessä toisiaan tukien ja vahvistaen.
Onko kehittyminen sittenkin avain kehittämiseen?
Pohdintojeni perusteella haluaisin sanoa, että yksilön kehittyminen on toiminnan kehittämistä. Ilman yksilöiden välisiä vuorovaikutustilanteita, itsetuntemusta, kouluttautumista ja kokemuksia olisi kehittämistarpeiden havaitseminen ja arviointi huomattavasti haasteellisempaa. Itsetietoinen, ammattitaitoinen ja hyvät vuorovaikutustaidot omaava työntekijä kykenee tarkastelemaan omaa ja työyhteisön toimintaa kriittisestä näkökulmasta ja nostamaan esiin siellä esiintyviä epäkohtia. Ilman yksilöitä ei olisi työyhteisöjä ja sen vuoksi emme voi kehittää työyhteisöä yleisesti ilman, että tuemme yksilöiden mahdollisuuksia kehittymiseen.
Sohvi Torikka
Tämän tekstin alussa mainitsemaani lähtötilanteeseen verrattuna nykytilanne on täysin päinvastainen. Paniikki pakonomaisesta kehittämisestä on laantunut täysin, ja väkisin väännetyn kehittämisen sijasta olen itse kehittynyt ja kuin huomaamattani päässyt mukaan arkisen työn kehittämiskohteiden arvioimiseen. Tästä kiitos SuperNOVAT-toiminnan tiimille, joka antoi minulle mahdollisuuden kehittyä ja osallistua, kuunnella ja tulla kuulluksi. Kehittämistyön harjoittelussa olen oppinut juuri sen, millaisen työntekijän ja työpaikan välisen suhteen tulisi olla: molempia kehittävä ja palkitseva kokonaisuus.
Kirjoittaja on Sohvi Torikka, Supernovatin sosionomiopiskelija Laurea ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalalta.
LÄHTEET:
Salmimies, R. & Ruutu, S. 2014. Itsensä johtaminen. E-kirja. Helsinki: Talentum Media.
Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia kehittämispro-sessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. 3. korjattu painos. Tampere: Tampereen Yliopisto-paino Oy – Juvenes Print.